Edesmennyt elokuvahistorioitsija Peter von
Bagh tapasi sanoa, että iskelmät ovat kansakunnan salainen historia. Väite on
helppo allekirjoittaa, kun ajattelee Suomea. Heili Karjalasta, Satumaa tai
Viidestoista yö ovat aikansa kuvia. Mutta jos iskelmät ovat tärkeä osa
historiaa, mitä me tiedämme muiden kansojen historiasta? Jokainen musiikista
kiinnostunut tuntee amerikkalaisen populaarimusiikin historiaa, ehkä myös
hieman saksalaista ja ranskalaista, mutta entä Euroopan pienet maat?
Muutama vuosi sitten jouduimme
automatkalla Bauskaan, pikkukaupunkiin Latviassa lähellä Liettuan rajaa. Linnan
puistossa oli käynnissä festivaalit: oluttelttoja, monia bändejä ja tuhatmäärin
yleisöä. Ohjelmisto oli täysin outoa, mutta yleisö lauloi innostuneesti mukana.
Mistä nuo laulut kertoivat, kuka oli ne tehnyt, mitä ne kertoivat maan
historiasta? Päätin silloin ryhtyä ottamaan selvää, mikä on latvialaisen
musiikin (minulta) salattu historia. Tässä blogissa käyn läpi löytöretken
tuloksia.
(Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut
erittäin vaikeaa tutkia pienten maiden populaarimusiikin historiaa. Levyjä oli
hankala saada, kirjallisuutta vähän ja sekin oudoilla kielillä. Internet on
muuttanut kaiken, ja YouTubesta voi nykyisin löytää tuhansia latvialaisia
lauluja eri vuosilta. Mikä parasta, levyjen lisäksi netistä löytyy television
musiikkiohjelmia, elokuvia ja konserttiäänityksiä. Latviankielisestä
vikipediasta löytyy taustatietoja).
Mikä sitten on
tyypillistä latvialaista musiikkia? Kun Latviasta puhutaan, ei voida sivuuttaa
Raimonds Paulsia. Latvian kulttuuriministeriön sivuilla Pauls mainitaan yhtenä
maan kansallisen kulttuurin suurista nimistä – eikä suinkaan vain siksi, että
hän oli myöhemmin itsekin monta vuotta kulttuuriministerinä. Raimonds Pauls oli
Latvian Toivo Kärki, joka voitti kaikki 1970- ja 1980-luvuilla sävellyskilpailut ja jonka laulut kaikki
tuntevat. Paulsin lauluihin joudutaan palaamaan vielä monta kertaa, mutta
ensimmäiseksi haluan esitellä laulun, joka osuu mielestäni latvialaisuuden
ytimeen. Se on Raimonds Paulsin ja Leons Briedisin Pēc simt gadiem Piebalgā,
Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa.
Jos haluaa nähdä aitoa
Latviaa, pitää käydä maassa juhannuksena, mieluiten Riian ulkopuolella. Latviassa
juhannusta juhlitaan vanhalla paikallaan kalenterissa kolme päivää. Kaikki
kaupat ovat kiinni, ruokaa saa vain suurimmista hotelleista. Emännät leipovat
piirakoita ja valmistavat juhannusjuustoa. Hyvissä ajoin ennen juhlaa
maanteiden varrelle ilmestyy myyjiä, joilla on tarjolla tammenlehtiseppeleitä, eikä
ole harvinaista nähdä, miten ronski rekkamies pysähtyy ostamaan kukkia kotiin.
Juhannuksena kaikki suuntaavat maaseudulle, kokkotulet palavat, ja
kansallispukujakin näkyy.
Pēc simt gadiem Piebalgā
on juhannuslaulu samalla lailla kuin virolaisten Saarenmaan valssi, laulu nopeasti
ohi menevästä juhannusyöstä. Saarenmaan valssissa lauletaan ”ne yöt ovat
valkeat, kuluvat kohta, nyt pellavapäätä et omaksi saa”. Leons Briedisin tekstissäkin
muistutetaan, että juhannusyö on lyhyin vuoden kaikista öistä, ja lyhyitä ovat
myös onnen hetket.
Īsa bija Jāņu nakts
Par visāmi naksniņāmi
Toisin kuin Saarenmaan
valssissa, rakastavaiset lupaavat kuitenkin tavata vielä joskus uudelleen:
Nepiemini dzīvē ļaunu,
Nepiemini, lai vai kā!
Satiksimies mēs no jauna
Pēc simt gadiem Piebalgā
Älä muistele huonoja
päiviä,
älä muistele
pikkujuttuja.
Tavataan taas uudestaan
sadan vuoden kuluttua
Piebalgassa.
Laulusta on useita
levytyksiä, mutta paras tapa tutustua siihen on katsoa YouTubesta Latvian
television juhannuslähetys Madonasta vuodelta 2014. Madona on pikkukaupunki
Latvian keskiosissa lähellä Piebalgaa, kaukana valtateistä. Piebalga taas on
romanttinen pikkukaupunki tai pikemminkin kylä, jossa on Latvian suurin
ulkomuseo.
Lähetyksen ajankohta on
siis Līgo, latvialainen juhannusaatto. Juhlissa palaa kokko, ja
kaikilla on kukkaseppeleet päässään. Solistina on Viktors
Lapčenoks, Latvian Tapani Kansa, joka oli Raimonds Paulsin luottosolisti jo
1970-luvulla. Viktors on edelleen hyvässä vauhdissa, hän on ehkä nauttinut ennen
keikkaa pari lasia Rigas balzamia. Yleisö laulaa innokkaasti mukana ja osaa
laulun sanat ulkoa. Jopa kaiken nähneet taustamuusikot alkavat vähitellen
innostua. Kaikki lupaavat yhdestä suusta tavata uudelleen ”sadan vuoden
kuluttua Piebalgassa”.
Tapaaminen sadan vuoden
kuluttua Piebalgassa voi kuulostaa kyyniseltä, mutta se on yhtä hieno kuin sotamies
Svejkin lupaus kavereilleen – ”tavataan taas sodan jälkeen kello kuusi”.
Nähdään kuitenkin vielä joskus, kävi miten kävi!
Esitystä voi olla vaikea
löytää netistä, koska hakukoneet haluavat ohjata Madonasta väkisin Madonnasta
kertoville sivuille. Varmuuden vuoksi tässä siis suora linkki.
